Löysin työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisäännöiksi Sairaanhoitajaliiton laatimat sairaanhoitajien sosiaalisen median ohjeet. Ne eivät varsinaisesti koske mitään yksittäistä yhteisöä, mutta muuta ei oikein meinannut tähän hätään löytyä.
Sääntöjen keskeisin viesti on selvästi se, että etusijalla on potilaan etu ja ylipäätään tiukka ammatillisuus. Tämä on varmasti terveydenhoitotyössä tärkeää, mutta varmasti oleellisimpia asioita myös muilla aloilla.
Nämä kyseiset säännöt ovat liiton laatimat, mutta pitäisin työntekijöiden somevalistusta ensisijaisesti työnantajan vastuuna. Niistä tulisi selvitä ainakin salassapitovelvoitteiden piiriin kuuluvat asiat ja lojaliteettivelvoitteet yritystä kohtaan, eli minkälaista yritykseen liittyvää materiaalia saa julkaista. Lisäksi toki ohjeistuksen rikkomisesta koituvat seuraamukset olisi hyvä mainita.
Itsekin olen kohdannut sosiaalisen median pelisäännöt mennessäni festareille talkoilemaan. Ne painottuivat lähinnä siihen, minkälaista tietoa ei sovi jakaa - ei antaa negatiivista kuvaa tapahtumasta eikä antaa turvallisuussyistä yksityiskohtia sen järjestämisestä.
Sosiaalinen media on nykyään niin suuri voima, että työnantajien on syytäkin herätä huomioimaan sen vaikutukset yritykseen. Monet kerrat on netissä tullut törmättyä työpaikkaansa mustamaalaaviin työntekijöihin. Toisaalta se herättää miettimään - mikä kaikki kuuluu sananvapauden piiriin, mikä on mielipiteen ja salassapidettävän tiedon ero ja voiko ajatusten julkituomisen todella kieltää? Missä määrin työnantaja jaa sitoa työntekijäänsä näissä asioissa?
- Milla
tiistai 28. kesäkuuta 2016
Tehtävä 2b
Hyvä paha itsensä Googletus.
Hakuni tuloksista löytyi lista minun ja kaimojeni Facebook-profiileista, Instagram-tili joka ei kuulu minulle, ask.fm-tili joka ei kuulu minulle, Youtube-tili joka ei myöskään kuulu minulle, Fonectasta yhteystiedot Ouluun, jotka tosin eivät kuulu minulle... Kaimani ovat selkeästi aktiivisempia somen käyttäjiä. Ensimmäinen minua koskeva asia oli kolmannelta tulossivulta löytynyt seurakunnan haastattelu vuodelta 2011. Neljännellä sivulla tuli koulun blogiin kirjoitettu kirja-arvostelu vastaan. Viidettä sivua kauemmas en viitsinyt mennä. Kuva- tai videohaku ei antanut ainottakaan tulosta, jossa minä olisin esiintynyt.
Olen oikeastaan aika mielissäni siitä, että minusta on verkossa niin vähän nimeeni yhdistettävää tietoa, että melkeinpä ainoa hakutuloksista selkeästi tunnistettava asia on Facebok-profiilini. Näin olen halunnutkin asiat pitää, profiilini ovat lähes poikkeuksetta nimimerkillä. Siinä mielessä tiedot kai ovat "vääriä", että suurin osa tuloksista ei koskenut minua ollenkaan - mutta se nyt on aika ymmärrettävää, jos löytyy ihmisiä joiden koko nimi on sama. Se toki askarruttaa mieltä hieman, että asia johon en periaatteessa voi vaikuttaa enää, eli vanha haastattelu lehteen joka on myös verkkoon julkaistu, on yksi ainoista relevanteista tuloksista - ja juuri sellainen, jota en itse voi poistaa.
Itse olen tyytyväinen silloin, kun digitaalinen identiteettini on omassa hallinnassani, kuten se nyt vaikuttaa olevan. Periaatteessa jokainen lienee vapaa antamaan Internetissä itsestään sellaisen kuvan kuin haluaa - toki tietojen tai kuvien räikeä vääristely omaksi eduksi parempaan kuosiin on vilpillistä toimintaa, mutta en oikein keksi mitä oikeaa haittaa siitä voi olla. Ehkäpä tilanteessa, jossa vaikka työnhaussa työnantaja etsii hakijoista tietoa, ja joku hakija on vääristeltyjen tarinoiden tueksi tehnyt myös vääristeltyä materiaalia? Toiseenkin suuntaan homma toki toimii - henkilöstä voi kirjoittaa tai muutoin tehdä Internetiin materiaalia, joka on hänelle haitaksi. Tätäkään ei kovin suopeasti katsota.
Julkisuuden henkilöiden esiintyminen sosiaalisessa mediassa on ihan kiinnostava pohdinnan aihe. Jokainen saa mielestäni itse päättää kuinka paljon tietoa antaa itsestään julki, mutta tarpeeksi julkisten henkilöiden kanssa raja oikeudesta omien tietojen jakeluun hämärtyy - siitä on jonkin verran tullut luettua keskusteluakin. Rehellisesti täytyy sanoa, ettei minulla ole aiheesta oikein mielipidettä, eikä toisaalta tarpeeksi tietoa edes sellaista muodostaa. Maalaisjärki sanoo, että aiheesta ei tarvitse paineilla jos ei ole mitään salattavaa, ja jos julkisuuden tien on valinnut niin jollakin tasolla luopuu osasta yksityisyyttään - mutta toisaalta taas on sellainen kutina, että oikeus omiin tietoihinsa kuuluu kaikesta huolimatta loppujen lopuksi jokaiselle itselleen.
- Milla
Hakuni tuloksista löytyi lista minun ja kaimojeni Facebook-profiileista, Instagram-tili joka ei kuulu minulle, ask.fm-tili joka ei kuulu minulle, Youtube-tili joka ei myöskään kuulu minulle, Fonectasta yhteystiedot Ouluun, jotka tosin eivät kuulu minulle... Kaimani ovat selkeästi aktiivisempia somen käyttäjiä. Ensimmäinen minua koskeva asia oli kolmannelta tulossivulta löytynyt seurakunnan haastattelu vuodelta 2011. Neljännellä sivulla tuli koulun blogiin kirjoitettu kirja-arvostelu vastaan. Viidettä sivua kauemmas en viitsinyt mennä. Kuva- tai videohaku ei antanut ainottakaan tulosta, jossa minä olisin esiintynyt.
Olen oikeastaan aika mielissäni siitä, että minusta on verkossa niin vähän nimeeni yhdistettävää tietoa, että melkeinpä ainoa hakutuloksista selkeästi tunnistettava asia on Facebok-profiilini. Näin olen halunnutkin asiat pitää, profiilini ovat lähes poikkeuksetta nimimerkillä. Siinä mielessä tiedot kai ovat "vääriä", että suurin osa tuloksista ei koskenut minua ollenkaan - mutta se nyt on aika ymmärrettävää, jos löytyy ihmisiä joiden koko nimi on sama. Se toki askarruttaa mieltä hieman, että asia johon en periaatteessa voi vaikuttaa enää, eli vanha haastattelu lehteen joka on myös verkkoon julkaistu, on yksi ainoista relevanteista tuloksista - ja juuri sellainen, jota en itse voi poistaa.
Itse olen tyytyväinen silloin, kun digitaalinen identiteettini on omassa hallinnassani, kuten se nyt vaikuttaa olevan. Periaatteessa jokainen lienee vapaa antamaan Internetissä itsestään sellaisen kuvan kuin haluaa - toki tietojen tai kuvien räikeä vääristely omaksi eduksi parempaan kuosiin on vilpillistä toimintaa, mutta en oikein keksi mitä oikeaa haittaa siitä voi olla. Ehkäpä tilanteessa, jossa vaikka työnhaussa työnantaja etsii hakijoista tietoa, ja joku hakija on vääristeltyjen tarinoiden tueksi tehnyt myös vääristeltyä materiaalia? Toiseenkin suuntaan homma toki toimii - henkilöstä voi kirjoittaa tai muutoin tehdä Internetiin materiaalia, joka on hänelle haitaksi. Tätäkään ei kovin suopeasti katsota.
Julkisuuden henkilöiden esiintyminen sosiaalisessa mediassa on ihan kiinnostava pohdinnan aihe. Jokainen saa mielestäni itse päättää kuinka paljon tietoa antaa itsestään julki, mutta tarpeeksi julkisten henkilöiden kanssa raja oikeudesta omien tietojen jakeluun hämärtyy - siitä on jonkin verran tullut luettua keskusteluakin. Rehellisesti täytyy sanoa, ettei minulla ole aiheesta oikein mielipidettä, eikä toisaalta tarpeeksi tietoa edes sellaista muodostaa. Maalaisjärki sanoo, että aiheesta ei tarvitse paineilla jos ei ole mitään salattavaa, ja jos julkisuuden tien on valinnut niin jollakin tasolla luopuu osasta yksityisyyttään - mutta toisaalta taas on sellainen kutina, että oikeus omiin tietoihinsa kuuluu kaikesta huolimatta loppujen lopuksi jokaiselle itselleen.
- Milla
Tehtävä 2a
Osallistuin keskusteluun tietosuoja-asioista ryhmän Facebook-sivuilla. Lisäksi löysin muutamia paikkoja, joissa on tietosuoja-asioista puhetta, joista kattavimmin ja aktiivisimmun juttua löytyy täältä:
Sub-reddit "Privacy and Freedom in the Information Age"
Huomioimisen arvoisia seikkoja verkkotyökalujen käytössä työyhteisössä tietosuojan näkökulmasta on varmasti monia. Muiden yksityisyyttä tulee kunnioittaa kuten kaikessa verkkokäyttäytymisessä, mutta sen lisäksi kuvioihin astuu myös mahdollisesti arkaluontoinen tieto ja sen kanssa tekemisissä oleminen - työn parissa saattaa olla vastuussa muidenkin kuin itsensä informaatiosta, kuten esim. henkilötiedoista. Tarkkuutta ja huolellisuutta siis tarvitaan, samoin kuin kykyä ajatella ennen kuin tekee. Lisäksi samasta syystä tietosuojan - kuten virusturvan ja salasanojen ynnä muiden - kanssa täytyy olla skarppina ja järki mukana.
Avoimuus ja läpinäkyvyys tuntuvat viestinnän periaatteina melko ahdistavilta, kun on tottunut pelotteluun ja siihen, kuinka koko ajan kannustetaan huolellisuuteen ja tarkkuuteen omien tietojen suhteen. Yksilötasolla perusteena voi pitää sitä, että kun muodostaa kuvan itsestään sellaiseksi kun tahtoo, eivät muut pääse sitä likaamaan niin helposti. Toisaalta läpinäkyvyys taitaa todellisuudessa olla ennemminkin julkislaitoksille ja muille vastaaville suunnattu vaatimus, jolla pyrittäisiin vähentämään salailua. Oletan vaatimuksen lähtökohdan olevan jotain sen kaltaista, että ihmisillä on oikeus tietää asioita heitä koskevasta päätöksenteosta ja toiminnasta - ja että suuri osa näistä asioista on tällä hetkellä pimennossa. On ihan kaunis ajatus, että yhteiskunta rakentuisi rehellisyydelle eikä salaisuuksille.
Henkilökohtaisten tietojen jakamisen edut työyhteisön kannalta liittyvät varmaankin enimmäkseen kommunikoinnin helpottamiseen. Toisaalta, mikä kaikki kuuluu henkilökohtaisen tiedon piiriin? Ovatko vaikkapa yhteystiedot näitä? Tokihan se työyhteisöä hyödyttää, jos työntekijät saa helposti tavoitettua.
Vahinkoa henkilökohtaisten tietojen suojaamattomuudesta voi tulla vaikka minkälaista. Pahimmissa tapauksissa identiteetti tai omaisuutta saatetaan varastaa. Varmasti löytyy myös monia muita tapoja, joilla tietoa voidaan käyttää kohdettaan vastaan.
- Milla
Sub-reddit "Privacy and Freedom in the Information Age"
Huomioimisen arvoisia seikkoja verkkotyökalujen käytössä työyhteisössä tietosuojan näkökulmasta on varmasti monia. Muiden yksityisyyttä tulee kunnioittaa kuten kaikessa verkkokäyttäytymisessä, mutta sen lisäksi kuvioihin astuu myös mahdollisesti arkaluontoinen tieto ja sen kanssa tekemisissä oleminen - työn parissa saattaa olla vastuussa muidenkin kuin itsensä informaatiosta, kuten esim. henkilötiedoista. Tarkkuutta ja huolellisuutta siis tarvitaan, samoin kuin kykyä ajatella ennen kuin tekee. Lisäksi samasta syystä tietosuojan - kuten virusturvan ja salasanojen ynnä muiden - kanssa täytyy olla skarppina ja järki mukana.
Avoimuus ja läpinäkyvyys tuntuvat viestinnän periaatteina melko ahdistavilta, kun on tottunut pelotteluun ja siihen, kuinka koko ajan kannustetaan huolellisuuteen ja tarkkuuteen omien tietojen suhteen. Yksilötasolla perusteena voi pitää sitä, että kun muodostaa kuvan itsestään sellaiseksi kun tahtoo, eivät muut pääse sitä likaamaan niin helposti. Toisaalta läpinäkyvyys taitaa todellisuudessa olla ennemminkin julkislaitoksille ja muille vastaaville suunnattu vaatimus, jolla pyrittäisiin vähentämään salailua. Oletan vaatimuksen lähtökohdan olevan jotain sen kaltaista, että ihmisillä on oikeus tietää asioita heitä koskevasta päätöksenteosta ja toiminnasta - ja että suuri osa näistä asioista on tällä hetkellä pimennossa. On ihan kaunis ajatus, että yhteiskunta rakentuisi rehellisyydelle eikä salaisuuksille.
Henkilökohtaisten tietojen jakamisen edut työyhteisön kannalta liittyvät varmaankin enimmäkseen kommunikoinnin helpottamiseen. Toisaalta, mikä kaikki kuuluu henkilökohtaisen tiedon piiriin? Ovatko vaikkapa yhteystiedot näitä? Tokihan se työyhteisöä hyödyttää, jos työntekijät saa helposti tavoitettua.
Vahinkoa henkilökohtaisten tietojen suojaamattomuudesta voi tulla vaikka minkälaista. Pahimmissa tapauksissa identiteetti tai omaisuutta saatetaan varastaa. Varmasti löytyy myös monia muita tapoja, joilla tietoa voidaan käyttää kohdettaan vastaan.
- Milla
torstai 16. kesäkuuta 2016
Tehtävä 1c
Kirjastot ovat ainakin omien havaintojeni mukaan ottaneet somen haltuun hyvin. Jonkin verran aiheesta on ehtinyt asiaa jo kursseillemmekin ainakin siinä määrin, että on annettu jonkunlaisia ohjeita valittavien palveluiden määrään ja tyyppeihin liittyen. Pääosin kirjastot tuntuvat käyttävän sosiaalista mediaa näkyvyyden saamiseksi, tiedottamiseksi ja markkinoimiseksi, sekä toisinaan myös asiakkaiden kanssa kommunikoimiseksi. Lisäksi sopivia medioita voisi käyttää esimerkiksi sisäiseen tiedottamiseen, tiedon jakamiseen tai muuten vain työntekijöiden yhteisenä keskustelufoorumina.
Harjoittelua tehdessäni ja säännöllisesti hauskoihin tai mielenkiintoisiin kirjoihin törmätessäni aloin ajattelemaan, että tällaisia löytöjä olisi mukava kuvata ja julkaista. Toimisi varmaan ihan vekkulina näkyvyyskikkana.
Etsin muutamia esimerkkejä siitä, miten eri kirjastot ovat ottaneet erilaisia sosiaalisia medioita käyttöön.
Helsingin kaupunginkirjaston Instagramissa on kuvia lähinnä kirjaston tapahtumista, tiloista ja näyttelyistä. Vaikuttaa hyvältä ja tavanomaiselta tavalta käyttää sovellusta näkyvyyden saamiseksi.
Oulun kaupunginkirjaston Facebookissa kirjasto tiedottaa tiedottamista tarvitsevista asioista ja kertoo tulevista tapahtumista. Sivun seuraajat saavat siis kirjaston käyttöön liittyvää tietoa näppärästi suoraan syötteeseensä.
Kokkolan kaupunginkirjaston Pinterestissä on koottuna kaupunkiin ja kirjastoon liittyviä kuvia, kirja-aiheisia ideoita ja muuta sekalaista sälää. Seuraajat saavat siis syötteeseensä kirja- ja kirjastoaiheisia ideoita.
Kuopion kirjaston Twitterissä kirjasto kertoo tapahtumistaan sekä jakaa muutakin kirjastoihin liittyvää asiaa kuten lukuvinkkejä. Twitter tekee myös kommunikoinnista ja tägäämisestä helppoa.
Entressen kirjaston Youtubessa tiedotus tapahtumista ja muutoksista käy videomuodossa. Rohkea valinta mielestäni, sillä videoiden käyttö välineenä vaatii taitoa, aikaa ja tietynlaista asennetta, jota ei välttämättä yhdistetä heti kirjastoihmisiin.
Jokainen sosiaalinen media tarjoaa hieman erilaisen lähestymistavan ja mahdollisuuden uusien ideoiden kehittelyyn julkaisemisen saralla. Itse en ainakaan tässä äkkiä osaa sanoa, että mikä vaikkapa näistä viidestä esimerkistä on paras - asia riippuu niin paljon myös vastaanottajan mieltymyksistä, tottumuksista ja siitä, miten julkaisija alustaa hyödykseen käyttää, ja mitä sillä halutaan tuoda julki.
- Milla
Harjoittelua tehdessäni ja säännöllisesti hauskoihin tai mielenkiintoisiin kirjoihin törmätessäni aloin ajattelemaan, että tällaisia löytöjä olisi mukava kuvata ja julkaista. Toimisi varmaan ihan vekkulina näkyvyyskikkana.
Etsin muutamia esimerkkejä siitä, miten eri kirjastot ovat ottaneet erilaisia sosiaalisia medioita käyttöön.
Helsingin kaupunginkirjaston Instagramissa on kuvia lähinnä kirjaston tapahtumista, tiloista ja näyttelyistä. Vaikuttaa hyvältä ja tavanomaiselta tavalta käyttää sovellusta näkyvyyden saamiseksi.
Oulun kaupunginkirjaston Facebookissa kirjasto tiedottaa tiedottamista tarvitsevista asioista ja kertoo tulevista tapahtumista. Sivun seuraajat saavat siis kirjaston käyttöön liittyvää tietoa näppärästi suoraan syötteeseensä.
Kokkolan kaupunginkirjaston Pinterestissä on koottuna kaupunkiin ja kirjastoon liittyviä kuvia, kirja-aiheisia ideoita ja muuta sekalaista sälää. Seuraajat saavat siis syötteeseensä kirja- ja kirjastoaiheisia ideoita.
Kuopion kirjaston Twitterissä kirjasto kertoo tapahtumistaan sekä jakaa muutakin kirjastoihin liittyvää asiaa kuten lukuvinkkejä. Twitter tekee myös kommunikoinnista ja tägäämisestä helppoa.
Entressen kirjaston Youtubessa tiedotus tapahtumista ja muutoksista käy videomuodossa. Rohkea valinta mielestäni, sillä videoiden käyttö välineenä vaatii taitoa, aikaa ja tietynlaista asennetta, jota ei välttämättä yhdistetä heti kirjastoihmisiin.
Jokainen sosiaalinen media tarjoaa hieman erilaisen lähestymistavan ja mahdollisuuden uusien ideoiden kehittelyyn julkaisemisen saralla. Itse en ainakaan tässä äkkiä osaa sanoa, että mikä vaikkapa näistä viidestä esimerkistä on paras - asia riippuu niin paljon myös vastaanottajan mieltymyksistä, tottumuksista ja siitä, miten julkaisija alustaa hyödykseen käyttää, ja mitä sillä halutaan tuoda julki.
- Milla
Tehtävä 1b
Valitsin tutustumiseni kohteeksi huikean suosion saavuttaneen Instagramin. Tähän asti olen sitä vältellyt vetoamalla kiinnostukseni puutteeseen, mutta toisaalta nyt on hyvä tilaisuus päästä kurkistamaan mistä on todella kyse.
Instagram on näin ensikosketuksen perusteella miellyttävä käyttää, helppo ja mukava. Kuvan ottaminen, muokkaaminen ja julkaisu käy näppärästi, ja muiden ihmisten löytäminen, seuraaminen ja julkaisujen selaaminen on myös helppoa. Tilin tehtyäni moni Facebook-kaverini löysi minut ja seurasi saman tien, ja seurailin heidät takaisin. Tästä säikähtäneenä kuitenkin katkaisin Instagramin ja Facebookin välisen linkityksen hetimiten tutut löydettyäni. Julkaisin ensimmäisen kissakuvani ja se saikin muutamia tykkäyksiä. Enempää tuskin kehtaan alkaa julkaisua harrastaa ennen kuin hankin mobiililaitteen, jonka kuvien laatu on hieman parempi kuin nykyinen puuro. Voisin kuvitella kuitenkin silloin tällöin selailevani seurattujeni kuvalliset kuulumiset tästä eteenpäin.
Instagram on eri yhteisöjen usein käyttämä markkinointi- ja näkyvyyskanava, jonka avulla päästään lähemmäs yksilöä ja tuodaan esiin hieman toisenlaista käsitystä lafkasta. Tehtävän kysymys koski kuitenkin nimenomaan välinettä työyhteisön apuna, ei niinkään yrityksen tai yhteisön etujen ajajana - joten keskitytään aiempaan.
Instagramin käyttö nimenomaan työyhteisön sisäisen toiminnan tukena on ensiksi ajateltuna hieman ongelmallista, sillä kyse ei ole sovelluksesta, jossa muodostetaan ryhmiä tai keskustelutiloja, kuten esimerkiksi Facebookissa on mahdollista tehdä. Julkaisut ovat siis julkisia ja kaikkien nähtävillä. Toisaalta Instagramin käyttöä ohjaa julkaisujen tägääminen, joka voi olla käyttökelponen työkalu - yhteisön jäsenet voivat toistensa seuraamisen lisäksi sopia vaikkapa yhteisestä hashtagista, jonka avulla yhteiseen tietoisuuteen haluttavat julkaisut saadaan tunnistettaviksi ja koottua yhteen. Voisinkin kuvitella, että Instagram voisi toimia kevyempänä ja vapaamuotoisempana kuvien ja ideoiden välittäjänä yhteisön jäsenten kesken.
- Milla
Instagram on näin ensikosketuksen perusteella miellyttävä käyttää, helppo ja mukava. Kuvan ottaminen, muokkaaminen ja julkaisu käy näppärästi, ja muiden ihmisten löytäminen, seuraaminen ja julkaisujen selaaminen on myös helppoa. Tilin tehtyäni moni Facebook-kaverini löysi minut ja seurasi saman tien, ja seurailin heidät takaisin. Tästä säikähtäneenä kuitenkin katkaisin Instagramin ja Facebookin välisen linkityksen hetimiten tutut löydettyäni. Julkaisin ensimmäisen kissakuvani ja se saikin muutamia tykkäyksiä. Enempää tuskin kehtaan alkaa julkaisua harrastaa ennen kuin hankin mobiililaitteen, jonka kuvien laatu on hieman parempi kuin nykyinen puuro. Voisin kuvitella kuitenkin silloin tällöin selailevani seurattujeni kuvalliset kuulumiset tästä eteenpäin.
Instagram on eri yhteisöjen usein käyttämä markkinointi- ja näkyvyyskanava, jonka avulla päästään lähemmäs yksilöä ja tuodaan esiin hieman toisenlaista käsitystä lafkasta. Tehtävän kysymys koski kuitenkin nimenomaan välinettä työyhteisön apuna, ei niinkään yrityksen tai yhteisön etujen ajajana - joten keskitytään aiempaan.
Instagramin käyttö nimenomaan työyhteisön sisäisen toiminnan tukena on ensiksi ajateltuna hieman ongelmallista, sillä kyse ei ole sovelluksesta, jossa muodostetaan ryhmiä tai keskustelutiloja, kuten esimerkiksi Facebookissa on mahdollista tehdä. Julkaisut ovat siis julkisia ja kaikkien nähtävillä. Toisaalta Instagramin käyttöä ohjaa julkaisujen tägääminen, joka voi olla käyttökelponen työkalu - yhteisön jäsenet voivat toistensa seuraamisen lisäksi sopia vaikkapa yhteisestä hashtagista, jonka avulla yhteiseen tietoisuuteen haluttavat julkaisut saadaan tunnistettaviksi ja koottua yhteen. Voisinkin kuvitella, että Instagram voisi toimia kevyempänä ja vapaamuotoisempana kuvien ja ideoiden välittäjänä yhteisön jäsenten kesken.
- Milla
Tehtävä 1a
Kahdesta tutusta sosiaalisesta mediasta pitäisi siis kirjoittaa, siinä onkin valinta että mitkä monista otan tarkastelun alle. Erilaisista yhteisöistä ja sovelluksista on kertynyt kokemuksia läjäpäin.
Reddit
Aloitan suosikistani, Redditistä. Aiemmassa kirjoituksessani mainitsinkin kiintymykseni aihejohtoisia sosiaalisia medioita kohtaan, ja ainakin oman näkemykseni mukaan tällainen sisältö kohtaa huippunsa juuri Redditissä. Sivusto on melko yksinkertaisilla toiminta- ja grafiikkaperiaatteilla toimiva kokoelma "subredditejä", joista kukin on itsenäinen, tiettyä aihetta käsittelevä kokonaisuutensa ja yhteisönsä, joka toimii aina omilla säännöillään. Näitä subredditejä on lukemattomia, ja niiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan - yhteen linkitetään pelkästään kissakuvia ja -videoita, yhdessä kysytään ja annetaan vakavasti ihmissuhdeneuvoja ja yhteen heitetään huonoa suomiläppää ja linkitetään uutisia ja juttuja aiheeseen liittyen. Ja niin edelleen. Jokaiselle varmasti löytyy jotain mielenkiintoa tai huumorintajua kutkuttavaa.
Sivuston subredditeihin julkaistavien asioiden (eli omien kirjoitusten tai sivuston ulkopuolelle kuviin, videoihin tai artikkeleihin johtavien linkkien) ja näiden alaisuuteen syntyvien kommenttiketjujen toimintalogiikka on monen mielestä vähän hankala ja vaatii opettelua, mutta omalla kohdallani ainakin pääsin nopeasti ideaan kiinni ilman ulkopuolista apua. Käytän sivustoa itse kuten muitakin sosiaalisia medioita - seuraan aiheita jotka ovat itseäni kiinnostavia, mutta en osallistu sisällöntuottamiseen tai keskusteluun, vaikka Reddit onkin säilyttänyt mahdollisuuden pysyä anonyyminä erinomaisesti. Tunnuksen luomiseen ei tarvita muita tietoja kuin sähköposti.
Sivustoa käyttämällä olen muun muassa oppinut paljon uutta terveyteen ja kirjallisuuteen liittyviltä subredditeiltä, hukuttanut paljon aikaa lukien vastauksia mitä erikoisimpiin kysymyksiin, saanut monet naurut, sekä löytänyt samanhenkisiä ihmisiä jotka on varustettu kanssani samanlaisilla arvoilla. Sivusto tarjoaa siis ajankulun ja viihteen lisäksi myös mahdollisuuden oppia ja tuntea yhteisöllisyyttä, ehkäpä löytää jopa ystäviä.
Ammatillisestikin Redditiä voi hyödyntää, itse seuraan satunnaisesti keskustelua esimerkiksi librarians- ja libraries- subredditeissä. Nämä tarjoavat näkökulmaa ammattiin maailmalta, ja vaikka sovellus ei ole välttämättä ole samalla lailla markkinointiin soveltuva kuin moni muu, sitä voi käyttää henkilökohtaisesti tiedon kartuttamiseen ja verkostoitumiseen.
Pinterest
Toinen silloin tällöin käyttämäni some on Pinterest. Se on sosiaalisen median sovellus, jossa keräillään itseä kiinnostavista aiheista kuvia, ideoita ja ohjeita talteen omiksi aihekokonaisuuksikseen, "tauluikseen". Kirjautumisen jälkeen muita käyttäjiä tai heidän taulujaan voi seurata, jonka jälkeen etusivun syöte koostuu näistä itse valituista lähteistä. Alusta mahdollistaa toki omienkin julkaisujen tekemisen, mutta pääosin sitä käytetään eräänlaisena portaalina muille sivuille - yksittäinen julkaisu usein vie alkuperäisen kuvan, artikkelin tai idean luo. Käyttäjien ja taulujen lisäksi sisältöä voi selata hakutyökalulla.
Itse käytän Pinterestiä enimmäkseen askartelu- ja tee-se-itse-ideoiden keräilyyn. Järkiään koko sivuston sisältö tuntuukin keskittyvän "lifestyleen" joka lienee käännettävissä kiinnostukseen elämän nk. pinnallisia asioita kohtaan (materia, sisustus, vaatteet, meikit ja ulkonäkö, ruoka, käsityöt yms yms). Käyttö oli todella vaivatonta oppia, sillä käyttöliittymä on melko intuitiivinen ja yksinkertainen, ja sen lisäksi sivusto muistaakseni auttoi kirjautumisen jälkeen alkuun.
Pidän sivustosta, sillä sinne on omalle käyttäjätunnukselle tosiaan helppo tallentaa erilaisia ideoita ja ohjeita tulevaisuutta varten sille ajalle, kun jaksaa keskittyä hengissä pysymisen lisäksi muuhunkin kuin koulunkäyntiin. Itseä miellyttävien ja kiinnostavien juttujen etsiminen ja järjestely on toisinaan ihan rauhoittavaa, ja tuo kenties hieman valheellistakin tunnetta siitä, että kaikki on hallinnassa.
Kiinnostava seikka joka Pinterestiin ja omaan alaani liittyy on se, että tiedän ainakin yhden kirjaston, jolla on kyseisessä sovelluksessa profiili: Kokkolan kaupunginkirjasto. Mielestäni Pinterestin valinta yhdeksi kirjaston markkinontikanavaksi on aika jännä veto kun ottaa huomioon, että yleensä valitut mediat ovat hieman vuorovaikutteisempia, kuten Facebook, Twitter tai Instagram, mutta Pinterest edustaa ennemminkin yksilön ja hänen kiinnostuksenkohteidensa suhdetta, jota muut käyttäjät pääsevät halutessaan seuraamaan.
- Milla
Aloitan suosikistani, Redditistä. Aiemmassa kirjoituksessani mainitsinkin kiintymykseni aihejohtoisia sosiaalisia medioita kohtaan, ja ainakin oman näkemykseni mukaan tällainen sisältö kohtaa huippunsa juuri Redditissä. Sivusto on melko yksinkertaisilla toiminta- ja grafiikkaperiaatteilla toimiva kokoelma "subredditejä", joista kukin on itsenäinen, tiettyä aihetta käsittelevä kokonaisuutensa ja yhteisönsä, joka toimii aina omilla säännöillään. Näitä subredditejä on lukemattomia, ja niiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan - yhteen linkitetään pelkästään kissakuvia ja -videoita, yhdessä kysytään ja annetaan vakavasti ihmissuhdeneuvoja ja yhteen heitetään huonoa suomiläppää ja linkitetään uutisia ja juttuja aiheeseen liittyen. Ja niin edelleen. Jokaiselle varmasti löytyy jotain mielenkiintoa tai huumorintajua kutkuttavaa.
Sivuston subredditeihin julkaistavien asioiden (eli omien kirjoitusten tai sivuston ulkopuolelle kuviin, videoihin tai artikkeleihin johtavien linkkien) ja näiden alaisuuteen syntyvien kommenttiketjujen toimintalogiikka on monen mielestä vähän hankala ja vaatii opettelua, mutta omalla kohdallani ainakin pääsin nopeasti ideaan kiinni ilman ulkopuolista apua. Käytän sivustoa itse kuten muitakin sosiaalisia medioita - seuraan aiheita jotka ovat itseäni kiinnostavia, mutta en osallistu sisällöntuottamiseen tai keskusteluun, vaikka Reddit onkin säilyttänyt mahdollisuuden pysyä anonyyminä erinomaisesti. Tunnuksen luomiseen ei tarvita muita tietoja kuin sähköposti.
Sivustoa käyttämällä olen muun muassa oppinut paljon uutta terveyteen ja kirjallisuuteen liittyviltä subredditeiltä, hukuttanut paljon aikaa lukien vastauksia mitä erikoisimpiin kysymyksiin, saanut monet naurut, sekä löytänyt samanhenkisiä ihmisiä jotka on varustettu kanssani samanlaisilla arvoilla. Sivusto tarjoaa siis ajankulun ja viihteen lisäksi myös mahdollisuuden oppia ja tuntea yhteisöllisyyttä, ehkäpä löytää jopa ystäviä.
Ammatillisestikin Redditiä voi hyödyntää, itse seuraan satunnaisesti keskustelua esimerkiksi librarians- ja libraries- subredditeissä. Nämä tarjoavat näkökulmaa ammattiin maailmalta, ja vaikka sovellus ei ole välttämättä ole samalla lailla markkinointiin soveltuva kuin moni muu, sitä voi käyttää henkilökohtaisesti tiedon kartuttamiseen ja verkostoitumiseen.
Toinen silloin tällöin käyttämäni some on Pinterest. Se on sosiaalisen median sovellus, jossa keräillään itseä kiinnostavista aiheista kuvia, ideoita ja ohjeita talteen omiksi aihekokonaisuuksikseen, "tauluikseen". Kirjautumisen jälkeen muita käyttäjiä tai heidän taulujaan voi seurata, jonka jälkeen etusivun syöte koostuu näistä itse valituista lähteistä. Alusta mahdollistaa toki omienkin julkaisujen tekemisen, mutta pääosin sitä käytetään eräänlaisena portaalina muille sivuille - yksittäinen julkaisu usein vie alkuperäisen kuvan, artikkelin tai idean luo. Käyttäjien ja taulujen lisäksi sisältöä voi selata hakutyökalulla.
Itse käytän Pinterestiä enimmäkseen askartelu- ja tee-se-itse-ideoiden keräilyyn. Järkiään koko sivuston sisältö tuntuukin keskittyvän "lifestyleen" joka lienee käännettävissä kiinnostukseen elämän nk. pinnallisia asioita kohtaan (materia, sisustus, vaatteet, meikit ja ulkonäkö, ruoka, käsityöt yms yms). Käyttö oli todella vaivatonta oppia, sillä käyttöliittymä on melko intuitiivinen ja yksinkertainen, ja sen lisäksi sivusto muistaakseni auttoi kirjautumisen jälkeen alkuun.
Pidän sivustosta, sillä sinne on omalle käyttäjätunnukselle tosiaan helppo tallentaa erilaisia ideoita ja ohjeita tulevaisuutta varten sille ajalle, kun jaksaa keskittyä hengissä pysymisen lisäksi muuhunkin kuin koulunkäyntiin. Itseä miellyttävien ja kiinnostavien juttujen etsiminen ja järjestely on toisinaan ihan rauhoittavaa, ja tuo kenties hieman valheellistakin tunnetta siitä, että kaikki on hallinnassa.
Kiinnostava seikka joka Pinterestiin ja omaan alaani liittyy on se, että tiedän ainakin yhden kirjaston, jolla on kyseisessä sovelluksessa profiili: Kokkolan kaupunginkirjasto. Mielestäni Pinterestin valinta yhdeksi kirjaston markkinontikanavaksi on aika jännä veto kun ottaa huomioon, että yleensä valitut mediat ovat hieman vuorovaikutteisempia, kuten Facebook, Twitter tai Instagram, mutta Pinterest edustaa ennemminkin yksilön ja hänen kiinnostuksenkohteidensa suhdetta, jota muut käyttäjät pääsevät halutessaan seuraamaan.
- Milla
torstai 9. kesäkuuta 2016
Aloitustehtävä
Nykyajan kasvattina olen ollut jo vuosien ajan jatkuvasti kosketuksissa sosiaaliseen mediaan ja Internetiin ylipäätään. Käsitykseni verkkoyhteisöistä ja niiden toiminnasta ovat siis päässeet muodostumaan jo ajat sitten.
Some tuntuu olevan vähän kaksipiippuinen juttu. Yhtäältä se tarjoaa lukuisia erilaisia kanavia ja julkaisutyyppejä itseilmaisuun, ihmisiin tutustumiseen ja itseä kiinnostaviin aiheisiin perehtymiseen, mutta toisaalta Internetillä on taipumus tuoda ihmisten huonoimmat puolet esiin suhteessa toisiinsa. Monet eivät tällaista pinnallisuutta ja vihamielisyyttä ymmärrettävästi kestä katsoa. Hatunnosto heille, jotka tekevät periaatepäätöksen pysyä sosiaalisesta mediasta erossa - kunhan kukaan ei ala saarnata suu vaahdoten sitten siitä, mikä on sitä oikeaa elämää, ja törkeästi kärjistää, kuinka nuoret elävät nenä mobiililaitteissa, eivätkä siis ymmärrä todellisuudesta mitään ja jäävät muka niin paljosta paitsi. Maailma muuttuu, kommunikointitavat muuttuvat. Muutos voi toki joskus olla huonoakin, mutta monen äänekkään kitisijän mukaan se on sitä aina.
Olen saanut tähän mennessä aika hyvän käsityksen siitä, minkälaiset sosiaalisen median tyypit itselleni sopivat, ja mihin taas ei henkilökohtaiset kiinnostuksenkohteeni tuntien kannata käyttää aikaa. Monet kerrat olen yrittänyt aloittaa blogien lukemista ja harkita Instagram-tunnuksen tekemistä, ehkäpä jopa Snapchatiin liittymistä, mutta joka kerta päädyn siihen oivallukseen, ettei minua kiinnosta lähipiirini ulkopuolisten ihmisten tekemiset. Sen sijaan haluan viihdettä - ja siksi eniten käyttämiäni palveluita ovatkin sellaiset, joissa sisältö on ihmisjohteisuuden sijaan aihejohteista, ja joissa nähdyn sisällön voi valita itse omien mielenkiinnon kohteiden pohjalta. Näihin kuuluu kohdallani ainakin Reddit, Imgur, Tumblr sekä Pinterest.
Toki ammatillisesti ajatellen sosiaalinen media todennäköisesti tulee vaatimaan toisenlaista asennetta ja näkökulmaa.
Muutamia poimintoja mieleen painuneista sosiaalisen median käyttökokemuksista:
Some tuntuu olevan vähän kaksipiippuinen juttu. Yhtäältä se tarjoaa lukuisia erilaisia kanavia ja julkaisutyyppejä itseilmaisuun, ihmisiin tutustumiseen ja itseä kiinnostaviin aiheisiin perehtymiseen, mutta toisaalta Internetillä on taipumus tuoda ihmisten huonoimmat puolet esiin suhteessa toisiinsa. Monet eivät tällaista pinnallisuutta ja vihamielisyyttä ymmärrettävästi kestä katsoa. Hatunnosto heille, jotka tekevät periaatepäätöksen pysyä sosiaalisesta mediasta erossa - kunhan kukaan ei ala saarnata suu vaahdoten sitten siitä, mikä on sitä oikeaa elämää, ja törkeästi kärjistää, kuinka nuoret elävät nenä mobiililaitteissa, eivätkä siis ymmärrä todellisuudesta mitään ja jäävät muka niin paljosta paitsi. Maailma muuttuu, kommunikointitavat muuttuvat. Muutos voi toki joskus olla huonoakin, mutta monen äänekkään kitisijän mukaan se on sitä aina.
Olen saanut tähän mennessä aika hyvän käsityksen siitä, minkälaiset sosiaalisen median tyypit itselleni sopivat, ja mihin taas ei henkilökohtaiset kiinnostuksenkohteeni tuntien kannata käyttää aikaa. Monet kerrat olen yrittänyt aloittaa blogien lukemista ja harkita Instagram-tunnuksen tekemistä, ehkäpä jopa Snapchatiin liittymistä, mutta joka kerta päädyn siihen oivallukseen, ettei minua kiinnosta lähipiirini ulkopuolisten ihmisten tekemiset. Sen sijaan haluan viihdettä - ja siksi eniten käyttämiäni palveluita ovatkin sellaiset, joissa sisältö on ihmisjohteisuuden sijaan aihejohteista, ja joissa nähdyn sisällön voi valita itse omien mielenkiinnon kohteiden pohjalta. Näihin kuuluu kohdallani ainakin Reddit, Imgur, Tumblr sekä Pinterest.
Toki ammatillisesti ajatellen sosiaalinen media todennäköisesti tulee vaatimaan toisenlaista asennetta ja näkökulmaa.
Muutamia poimintoja mieleen painuneista sosiaalisen median käyttökokemuksista:
- Facebookin turhauttava minäkeskeisyys, joka on nytemmin vaihtunut artikkeleista, hassuista videoista ja kuvista tykkäämiseen, joita seinä sitten tulvii kyllästymiseen asti,
- Tumblrin sarjojen ja elokuvien ympärille muodostuneet faniyhteisöt, jotka huumorillaan ja nokkeluudellaan pitivät minut mukanaan vuosia,
- Tämä twitter-käyttäjä, joka keksi hauskan tavan hyödyntää palvelua - lue tunnettua kirjasarjaa twiitaten samalla kokemuksesta.
Eiköhän siinä ole alkupohdintaa riittämiin!
- Milla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)